Paratiisisaarella

Epätodellinen unenomainen tunne valtaa mielen pysäyttäen ajantajun. Osaan lentää, ja lennän kalojen kanssa värikkäässä maailmassa. Kirkkaat korallit ympäröivät tätä maailmaa, ja lennän niiden keskellä tuhansien muiden pienten ja vielä pienempien lukuisissa eri väreissä loistavien kalojen seassa. Ei, en ole piikittänyt itseeni mitään, enkä ole edes maistellut epämääräisiä pillereitä. Laitoin vain snorkkelin suuhun, lasit silmille ja hyppäsin veneen kyydistä mereen oikeassa paikassa. Pitkän harkinnan jälkeen päätimme lähteä täällä Ko Changin saarella päivän kestävällä snorklausretkelle, joka maksoi 500 bahtia (= n. 10e). Päätös vaati pitkän harkinnan, koska kun olimme vastaavalla retkellä Nha Trangilla Vietnamissa, näimme luvattujen värikkäiden korallien sijasta ainoastaan harmaata kuollutta korallia ja muutaman yksinäisen kalan. Tämän snorklausretken yhteneväisyydet Nha Trangin retken kanssa loppuivat kuitenkin onneksi lupauksiin. Kaikki muu oli huomattavasti parempaa. Kun saavuimme ensimmäiselle snorklauskohteelle, näimme jo veneestä enemmän kaloja kuin Vietnamissa tunnin vedessäoloajan aikana yhteensä. Vedet olivat oikeasti kirkkaita ja korallit värikkäitä.

Nyt on viimeinen päivämme Ko Changilla, ja huomenna lähdemme Bangkokiin. Viikko paratiisisaarella on mennyt todella nopeasti, aivan kuten viimeiset lähes kahdeksan viikkoakin. Ensimmäiset kolme yötä vietimme saaren länsirannikon eteläosissa Lonely Beacilla, ja asuimme bungaloweissa. Saarelle saapuessamme haaveilimme bungalowista, josta voisi kävellä suoraan rantahietikkolle ja uimaan, mutta jouduimme lopulta tyytymään parinkymmenen metrin päässä rannasta sijaitseviin mökkeihin. Lonely Beach oli rauhallinen ja kaunis ranta, ja jälkeenpäin vähän harmittaa, että varasimme jo etukäteen huoneen pohjoisen ruuhkaisemmalta turistialueelta loppuviikoksi. Neljä viimeistä yötä asuimme hotellissa parin sadan metrin päässä hiekkarannasta, rantakadun toisella puolella rannan ökyhotellien takana.

Kun nyt pysähdyimme vihdoin hieman pidemmäksi aikaa paikallemme, niin yritimme suunnitella ohjelmaa mahdollisimman vähän, ja keskittyä rentoutumiseen. Rannalla käristymisen lisäksi teimme kanoottiretken, vuokrasimme parina päivänä skootterin ja ajelimme ympäri saaren mäkisiä teitä, kävimme katselemassa kahta saaren lukuisisa vesiputouksista sekä teimme jo mainitun snorklausretken. Kanootilla meloimme pienelle asumattomalle lähisaarelle, jossa oli paitsi mahtavat maisemat Ko Changin saarelle, niin myös pieni rauhallinen hiekkaranta, jonne pääsi ainoastaan vesiteitse. Upeat olivat maisemat myös vesiputouksilla. Saaren pohjoispäädyssä kävimme putouksella, jonne pääseminen oli haastavan pikku patikoinnin ja liukkailla kivillä kiipeilin takana. Vaikeakulkuisuus karkottaa toisaalta suuret turistimassat, joten putouksella oli varsin rauhallista. Toinen putous sijaitsi luonnonpuiston alueella ja oli ilmeisesti saaren suurin. Tämän putouksen ympäristö oli aasialaisturistien valloittama, mutta mahduimme juuri ja juuri sekaan, ja kävimme myös uimassa putouksen juurella viileässä lammikossa.







Sää on ollut loistava, mitä nyt välillä on saatu niskaan lyhyt virkistävä sadekuuro. Eläminen Thaimaassa vaikuttaa jopa edullisemmalta kuin aiemmissa kohteissamme, mikä on ehdottomasti hyvä juttu ajatellen seuraavaa neljää kuukautta ja pankkitilin saldoa. Viidellä eurolla kaksi henkilöä saa monissa paikoissa alkupalat, pääruoan ja juomat. Alle eurolla vastaavasti ostaa katukojusta pari tuoreista hedelmistä silmien edessä valmistettavaa juomaa. Erityisesti ravintoloiden hintataso on täällä niin matala, että tavallisissa paikoissa listalta voi valita lähes mitä vaan, eikä se maksa juuri mitään verrattuna Suomen ylihintaisiin ravintoloihin. Ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi Suomessa syödään niin harvoin ulkona verrattuna moniin muihin maihin.

Huominen Bangkokiin päätyminen ja paikalleen asettuminen tuo ristiriitaisia ajatuksia. On ollut uskomattoman hienoa nähdä maailmaa ja liikkua paikasta toiseen lähes kahden kuukauden ajan, eikä tätä malttaisi millään lopettaa. Toisaalta uudet seikkailut odottavat Bangkokissa, ja venytettyjä viikonloppuretkiä tulemme varmasti tekemää vielä useita. Myös rinkkojen purkaminen tuntuu ajatuksena mukavalta, eikä minulla mitään opiskelujen alkamista vastaankaan ole. Yhtä asiaa odotan kuitenkin enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä, ja se on Bangkokin hotellimme kuntosali. Kuntosaliaddiktille kahdeksan viikkoa ilman raudan kolinaa on piiitkä aika.