Vihdoinkin Vietnamissa

Ensikosketus Vietnamiin oli hyvin samanlainen kuin ensikosketus muihinkin matkan varrelle osuneisiin maihin: täyttelimme rajaviranomaisille kasan papereita. Jokaisella rajalla on saanut pariin eri lappuun vakuutella, että ei ole ollut seitsemään päivään kuumetta, lihaskipuja, nenän tukkoisuutta, nenän vuotoa, ripulia, päänsärkyä, tai juuri mitään muutakaan vaivaa, mitä nyt vaan mieleen tulee. Tämän reissun jälkeen tulen varmasti myös aina muistamaan, että 16996261 on passini numero. Rajamuodollisuuksien jälkeen pääsimme ihailemaan sotaelokuvista tuttuja maisemia, kun Kiinan ja Vietnamin rajalla sijaisevan vuoren jälkeen kasvillisuus muuttui entistä vehreämmäksi, kukkulat korkeammiksi ja tiet kapeammiksi.

Aikaisempien suunnitelmiemme perusteella olisimme jatkaneet raja-asemalta kohti Hanoita, mutta suunnitelmat muuttuivat. Saavuimme viimeiselle Kiinan puoleiselle väliasemalle Nanningiin viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kahdelta, ja vietimme siis yömme siellä ilman majoitusta, koska tarkoitus oli aamulla heti jatkaa matkaa bussilla eteenpäin. Pitkää yötä helpotti valtavasti koko yön auki oleva netti(peli)kahvila, johon menimme pariksi tunniksi surffailemaan pitsantuoksuisten kiinalaisten sekaan. Onneksi kaikkialla maailmassa löytyy nörttejä, joiden on päästävä 24/7 nettipelien ääreen! Nanningissa saimmekin ostettua bussiliput suoraan Halong Cityyn, Halong Bayn rannikolle Hanoista noin sata kilometriä itään. Halong Bay on Unescon maailmanperintökohteiden luonnonihmeiden listalla, ja se koostuu yli kolmesta tuhannesta saaresta. Tiivistäen Hannan geologisen esitelmän, voin todeta, että saaret ovat kasvillisuuden peittämiä röpelöisiä kalkkikivikukkuloita, joihin vesi on kaivertanut paljon luolastoja.

Olimme lukeneet useita eri lähteistä paljon hyvää Halong Bayn kauneudesta, mutta niitä ylisanoja ei voi yhdistää Halong Cityyn. Kaupunki vaikutti lähinnä perus eteläeurooppalaiselta lomakohteelta, mutta ilman uimarantaa. Hotelleja, ravintoloita, hotelleja ja basaareja. Lisäksi turistikausi ei ainakaan täällä ole huipussaan, koska näimme koko illan aikana kolme länsimaisen näköistä ihmistä, iäkkäämmän pariskunnan ravintolassa, ja naiseksi pukeutuneen korston, jolla oli vähintään yhtä isot pohkeet kuin minulla. Onneksi seuraava kohde oli jo valmiiksi katsottuna, joten heti aamulla pakkasimme rinkat ja lähdimme taksilla satamaan, josta tarkoitus oli mennä reittiveneellä Cat Ba saarelle. Cat Ba on Halong Bayn suurin ja ainut asuttu saari. Satamassa meille kuitenkin kerrottiin, että reittivenettä ei mene, ja ainut tapa päästä Cat Ba:lle on vuokrata yksityisvene, mikä olisi tietenkin ollut kallista. Lopulta pääsimme kohtuulliseen hintaan mukaan Hanoista lähteneeseen turistiryhmään, jonka määränpäänä oli myös Cat Ba. Suoran matkan sijasta "jouduimme" kuitenkin ennen saarelle saapumista muutaman tunnin risteilylle jälleen kerran sanoinkuvailemattoman kauniiseen ympäristöön kalkkikivisaarisokkeloon. Lisäksi vierailimme yhdessä valtavan isossa luolassa, jonka tunnelmaa oli tosin pilattu täyttämällä se eri värisillä värivaloilla.

Nähtävyyksistä, luonnosta ja maisemista huolimatta suurin syy saapua Cat Ba saarelle oli, että voisimme usean viikon yllättävän raskaan matkustamisen jälkeen pysähtyä hetkeksi paikallemme, ja oikeasti rentoutua viettämällä ensiksi edes yhden kokonaisen päivän tekemättä mitään. Valitettavasti "päivä tekemättä mitään" -päivämme oli sateinen ja tuulinen, joten emme voineet viettää sitä rannalla, mutta lyhyt uimareissu isohkojen aaltojen seassa ja ajan tappaminen Cat Ba Town:ssa kuitenkin täyttivät päivän mukavasti. Uimarantojen lisäksi saarella on muutama pieni tuppukylä, paljon upeita maisemia ja luonnonpuisto. Valitettavasti(?) turisteja ei tähän aikaan vuodesta täällä ole juuri ollenkaan, joten hotellien järjestämille retkille ei saada kasaan riittävän kokoisia ryhmiä, jotta niitä kannattaisi järjestää. Kauaa emme jaksaneet kuitenkaan pysyä täysin paikoillamme, joten järjestimme oman retkemme saaren luonnonpuistoon vuokraamalla skootterin ja ajelemalla sillä 18 kilometrin päästä lähtevälle luontopolulle. Pelkästään skootterilla ajelu saaren mutkittelevilla ja mäkisillä teillä vuohien ja vesipuhveleiden seassa välillä läpi pienten kylien, välillä jyrkkien rinteiden laella ja välillä yksinäisten hiekkarantojen tuntumassa olisi ollut riittävän hienoa yhdesi päiväksi. Luontopolku teki kuitenkin päivästä vielä hienomman. Polku ei ollut kovin pitkä, ehkä vain pari kilometriä suuntaansa, mutta sitäkin vaikeampikulkuisempi ja jyrkkä. Toisin sanoen kiipesimme metsikön läpi yhdelle saaren korkeista kukkuloista. Polku oli välillä huonokuntoinen ja välillä sitä ei ollut ollenkaan. Lopussa jyrkimmän nousun kruunasi pieni vesisade, joka teki kivikkoisesta ja savisesta maastosta todella liukkaan. Löysät nilkkani, krooninen kyky teloa itseni ja korkeanpaikankammo yhdistettynä liukkaaseen lähes pystysuoraan nousuun saivat aikaan välillä pientä paniikkia. Noh, ne maisemat huipulla, menee taas itsensä toistamiseksi: mielettömän upeat.

Nyt istumme kahvilassa Hanoissa juna-aseman vieressä, ja mietimme seuraavan junalipun ostamista. Lähdimme Cat Ba saarelta eteenpäin jo kolmen yön jälkeen, koska sää oli sateinen ja pilvinen, eikä merkkejä paremmasta näkynyt. Ensin menimme veneellä kolme tuntia Haiphongiin, ja sieltä bussilla Hanoihin pari tuntia lisää. Hanoissa olemme jälleen kaaoksen keskellä, ja suuntaammekin ilmeisesti jo huomenna kohti etelää..