tiistai 13. lokakuuta 2009

Rankka päivä Phnom Penhissa ja muita tarinoita

Helsingissä rannoilla ja toreilla kulkijoita vaanii lokki- tai puluarmeijat, jotka ulostavat varomattoman kulkijan päälle, mutta Phnom Penhissa Kambodzassa tämäkin vaara on eksoottisempi. Päiväämme piristi lepakko, joka tyhjensi lastinsa Hannan käsivarrelle. Hannan rankan päivän kruunasi jalkakäytävällä ohikulkijoita väijynyt katumaasturi, joka paikallaan ollessaankin onnistui repimään reiän Shanghaista ostettuihin uudehkoihin ja tietenkin kalliisiin shortseihin. Muuten päivä kului mukavasti, tosin ei kovin iloisissa tunnelmissa, koska kävimme tutustumassa Kambodzan synkkään menneisyyteen entisessä koulussa, Tuol Slengissa, joka punakhmerien hallinnon aikana muutettiin vankilaksi ja kidutuslaitokseksi. Tämä koulu on nykyisin museo.

Punakhmerit hallitsivat Kambodzassa 70-luvulla, ja heidän hallintonsa aikana teloitettiin satojatuhansia, jopa miljoonia ihmisiä, tarkkoja lukemia ei tiedetä. Punakhmerien julmuuksista voisi kirjoittaa paljonkin, mutta koska en pystyisi sanoilla riittävän hyvin kuvailemaan vankilamuseon kuvia ja tunnelmia, niin en edes yritä tehdä sitä. Suosittelen googlaamaan aiheesta lisätietoja, sitä varmasti löytyy helposti (Esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Punaiset_khmerit). Museon lisäksi Phnom Penhissa olisi mahdollista vierailla Killing Fieldsilla, alueella, jonne Tuol Slengin vangit vietiin teloituspäätösen jälkeen teloitettavaksi, mutta päätimme jättää kohteen väliin, koska jo vankilamuseo oli riittävän pysäyttävä kokemus.

Ennen Kambodzaan saapumista vietimme pari päivää Mekong Deltalla Vietnamin puolella, josta veneilimme Phnom Penhiin. Kuten edellisessä tekstissä mainitsin, ostimme pakettimatkan Saigonista Phnom Penhiin sisältäen kohteita deltalla. Toisin kuin Nha Trangissa liittyessämme matkatoimiston ryhmään, emme tällä kertaa odottaneet mitään ihmeellistä ja hyvä niin. Esitteessä luvattu souturetki tapahtui ruuhkaisella joenpätkällä, joka oli aivan täynnä turisteja kuskaavia soutuveneitä, ja se kesti jopa kymmenen minuuttia. Vierailu mehiläistärhalla oli oikeasti vierailu kahvilassa, jonne oli kannettu pari mehiläiskennoa turistien iloksi. Riisinuudeli- ja kookoskarkkitehtailla vierailut saivat tuotantotalouden opiskelijan lähes voimaan pahoin. Kookoskarkit pakattiin käsin yksittäin, ja nuudelien valmistuskin tehtiin lähes täysin käsipelillä pienissä erissä. Olisi tehnyt mieli piirtää tuotannosta prosessikuvaus ja oikaista siitä pari mutkaa. Vai olisiko sittenkin kyseessä ollut turisteja varten pystyyn jätetyt laitokset, joissa näytettiin miten karkkeja ja nuudeleita tehtiin joskus sodan jälkeen. Kookoskarkit olivat todella hyviä, ja niitä oli helppo myydä ylihinnalla turisteille, jotka suu auki ihmettelivät käsityöllä valmistettavia tuotteita. Veikkaanpa kuitenkin, että suurin osa ostamistamme tuotteista oli tehty liukuhihnalla suuremmassa tehtaassa. Luulimme myös ostaneemme veneliput Phnom Penhiin asti, mutta yllättäen rantauduimme jo hyvissä ajoin ennen kaupunkia, ja vaihdoimme minibusseihin, joilla matkustimme viimeisen reilun tunnin. Kaiken valittamiseni jälkeen täytyy kuitenkin myöntää, että kaikesta huolimatta matka deltalla oli kokemisen arvoinen. Erityisesti pidemmät venematkat pitkin Mekong-jokea olivat hienoja, kun välillä veneen ikkunoista ja välillä jopa veneen katolta saimme seurata ihmisten ja eläinten elämää joen rannalla.

Ensivaikutelmamme Kambodzasta on parista rankasta kokemuksesta huolimatta erittäin positiivinen. Ihmiset vaikuttavat iloisemmilta ja ystävällisemmiltä kuin Vietnamissa, ja englantiakin täällä osataan paremmin. Hintataso vaikuttaa vähintään samalta kuin Vietnamissa, vaikka luulimme, että Kambozda olisi vieläkin edullisempi, tai sitten olemme toistaiseksi liikkuneet liian kalliilla alueilla. Dollarit kelpaavat kaikkialla maksuvälineenä paikkallisvaluutta rielin rinnalla, mikä saattaa myös nostaa hintatasoa varsinkin turistialueilla, joissa hinnat pyöristyvät ikävästi ylöspäin dollarin tai puolen dollarin tarkkuudella. Hyvästä ensivaikutelmasta huolimatta päätimme lyhentää Kambodzassa oleskeluamme, ja jättää löhöilyn Sihanoukvillen rannoilla väliin epävakaiden sääolosuhteiden takia. Sen sijaan suuntaamme suoraan kohti Siem Reapia ja Angkorin temppeleitä. Thaimaan rajan aiomme ylittää jo loppuviikosta, ja jatkaa Bangkokin kautta rantalomailemaan johonkin Thaimaan kohteeseen muutamaksi päiväksi ennen koulu-urakan alkua ja paluuta Bangkokiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti