Bangkok

Lähes kahdeksan viikon matkustamisen jälkeen saavutimme viimein määränpäämme. Lentämättä. Venäjän halki junalla Irkutskiin. Kolme päivää nuudeleita ja loputtomiin jatkuvaa koivumetsää. Siperiasta Mongoliaan, mahtava Baikaljärvi välkehti auringonnousussa, metsät vaihettuivat aroiksi Tsingis Khanin valtakuntaa lähestyttäessä. Mongoliasta Kiinaan halki Gobin autiomaan ja Kiinassa läpi jylhien vuoristojen, riisipeltojen ja itärannikon metropolien. Hong Kongin ihmisvilinän kautta koukaten kohti Vietnamia ja käsittämättömän kaunista Halong Bayta. Koimme Vietnamin suurkaupunkien hälinän ja mahtavan Mekong-joen suistoalueen. Järkytimme Kambodzan verisestä historiasta mutta ihailimme iloisia ja ystävällisiä ihmisiä sekä muinaisen valtakunnan temppeleitä. Lopuksi rentouttava viikko paratiisisaarella, josta viimein Bangkokiin.

Bangkok on kaupunki isolla K:lla. Se on valtava, sekava, mahtava, likainen, länsimainen, aasialainen, se on kaikkea mahdollista yhtäaikaa. Lähdimme Ko Changilta sunnuntaiaamuna kohti Bangkokia, ensin lautalla ja sitten viitisen tuntia bussilla. Lähestyessämme kaupunkia jo noin 40 kilometriä aikaisemmin alkoi uskomatton suuri, kahteen kerrokseen rakennettu moottorietie. Alhaalla noin kymmenen kaistaa ja ylhäällä kuusi kaistaa. Tätä jatkui tasaisessa maastossa silmänkantamattomiin. Liittymien kohdalla teitä meni neljässä tai viidessä tasossa. Osa oli niin korkealla, että suorastaan hipaisimme asuintalojen kuudennen kerroksen parvekkeita.

Päädyimme keskustaan Khao San roadille, joka on tunnettu turistialue. Me kävimme kuitenkin siellä vain syömässä, ja otimme taksin toiselle puolelle jokea, jossa sijaitsi neljäksi kuukaudeksi varaamamme majapaikka, Sivalai Place. Meillä on täällä noin 60 neliöinen kaksio, jossa on keittönurkkaus, parveke ja kalusteet. Samassa rakennuksessa on kuntosali, kuten Tero on jo useaan otteeseen mainostanut, sekä uima-allas ja kolme tenniskenttää. Ensimmäisellä parvekkeen oven avauksella saimme sisään lentävän, lähes nyrkin kokoiselta näyttäneen megapörriäisen, jonka urhoollisesti ajoin ulos huoneesta Teron juostessa karkuun toiseen huoneeseen.

Seuraavana päivänä tutustuimme muihin suomalaisiin, joita Sivalai Placessa asuu. He kaikki osallistuvat samaan vaihto-ohjelmaan kuin mekin. Kaikki todella mukavaa porukkaa!

Ensimmäisellä Bangkokviikolla meillä ei vielä ollut luentoja, kävimme yliopistolla vain infotilaisuudessa ja rekisteröitymässä sekä valitsemassa kurssit. Tiesimme jo Suomessa, että täällä täytyy yliopstolla pitää koulupukua, joten lähdimme joukolla erääseen kauppakeskukseen, jossa myytiin erilaisia mustia ja tummansinisia housua ja hameita sekä valkoisia kauluspaitoja. Tuskallisen sovittelun ja monen kaupan jälkeen sain ostettua mustan vekkihameen ja kaksi valkoista t-paitamallista kauluspaitaa. Muilla hameilla, mitä kokeilin, ei olisi pystynyt istumaan ilman että se ratkeaa tai nousee korviin. Koulupukuun kuuluu vielä yliopiston logolla varustettu pinssi, vyö ja vyönsolki sekä napit (joita en ole saanut aikaiseksi laitettua paitaan, mutta ei se oo niin justiinsa). Pojilla settiin kuului vyö, vyönsolki ja kravatti.


Viikko oli sen verran rankka, että päätimme porukalla lähteä läheiselle Ko Sametin saarelle rentoutumaan. Saaren hiekkarannat olivat kuulemma Thaimaan parhaita. Kolmen tunnin bussimatkan ja puolen tunnin lauttamatkan jälkeen pääsimme toteamaan, että kuulopuheet pitivät paikkansa. Saarella oli upeita vitivalkoisia puuterihiekkarantoja ja vesi oli vielä lämpöisempää kuin Ko Changilla. Viikonloppu meni uidessa ja rannalla makoillessa, iltaisin kävimme isolla porukalla ulkona syömässä. Osa jäi vielä saarelle, kun lähdimme neljän hengen seurueessa sunnuntaina kohti Bangkokia. Tällä kertaa bussimatka kesti lähes viisi tuntia, koska otimme paikallisbussin, joka kierteli kaikki mahdolliset pikkutiet. Hieno ja mahtava reissu kokonaisuudessaan kuitenkin!

Maanantaina(kin) kävimme keskustassa ostoksilla, koska tarvitsimme vaatteita. Olimme kotoa lähtiessämme ottaneet rinkkaan vain välttämättömimmät vaatteet, jotka alkoivat jo tässä vaiheessa matkaa olla aika nuhraantuneita. Terokin lähti innoissaan shoppailemaan. Menimme Siam Squarelle, jossa sijaitsee vierekkäin monta valtavaa kauppakeskusta. Todella mahtavat shoppailumahdollisuudet ja päivässä ei kerkeä kiertelemään kuin pienen osan. Pelkkä bikiniosastokin jossakin tavaratalossa on saman kokoinen kuin Stockmannin yläkerta (Tapiolan). Yleisesti hinnat ovat kauppakeskuksissa hiemat alhaisemmat kuin Suomessa. Kuitenkin jos haluaa shoppailla esim. Hilfigeriä, Calvin Kleinea, Guessiä ja Lacostea edullisemmin kannattaa suunnata jenkkimaahan. Toreilta ja markkinoilta saa sitten ostettua vaatteita ja kenkiä parillakin eurolla. Ostin eräät halpiskengät ja pidin niitä kaksi kertaa, jonka jälkeen niistä lähti pohjat irti. Aion siis tästä lähtien ostaa vain laadukkaita kenkiä kauppakeskuksista. Turha ostaa roinaa, joka hajoaa heti ja maailmaan tulee ihan turhaa roskaa.

Opiskeluista sitten myöhemmissä teksteissä lisää.