Hanoi ja Nha Trang

Vietnamin sosialistinen tasavalta on erään turisti-infolehtisen mukaan maailman suurin kahvin viejä, maailman toiseksi suurin riisin viejä ja viidenneksi suurin puuvillan viejä. Vietnamilaista paahtoa on maisteltu täällä jo useaan otteeseen, ja täytyy todeta, että se kyllä hivelee makunystyröitä. Se on yleensä niin voimakasta, että italialainen espressokin maistuu teevedeltä. Se nautitaan joko mustana tai tiivistetyn ja makeutetun maitotahnan kanssa.

Sen parin päivän aikana, jonka vietimme Hanoissa kävimme esimerkiksi "Hanoin Hiltonissa". Tämä on oikeasti Hoa Lon vankila, jossa amerikkalaisia sotilaita pidettiin vangittuina ja kidutettiin Vietnamin sodan aikana. Vankilasta oli jäljellä enää pieni osa alkuperäisestä. Se on rakennettu ja ranskalaisten siirtomaa-aikana 1800-luvulla, jolloin siellä pidettiin vietnamilaisia poliittisia vankeja. Ranskalaisten aikaan vankilassa olivat kovat ajat, surkeaa hygieniaa, kidutusta, teloituksia. Vietmanin sodassa amerikkalaisia sotilaita kohdeltiin kuitenkin näyttelyn mukaan hyvin. Seinillä oli vanhoja valokuvia siitä, kuinka amerikkalaiset pelasivat koripalloa, heillä oli päiväasu, pyjama, lenkkitossut ja jos tuli pipi niin lääkärit hoitivat. Oikeasti totuus on vissiin varsin erilainen. Amerikkalaisia sotilaita kidutettiin aika reippaallakin kädellä. Yhdysvaltain senaattori John McCain joutui viettämään vankeudessä yli viisi vuotta, jona aikana häntä kidutettiin itsemurhan partaalle. (Kuvassa vasemmalla John McCainin lentäjänvarusteet.)

Vietnamilaiset pörisyttelevät menemään moottoripyörillä sekä skoottereilla ja ajelevat niillä melko holtittomasti. Jos haluaa ylittää kadun, täytyy vain lähteä kävelemään heti kun tulee hieman tilaa ja sen jälkeen puikkelehtia mottoripyörien seassa. Jalkakäytävällä kun kävelee, niin joutuu koko ajan väistelemään sinne parkkeerattuja moottoripyöriä ja torjumuaan kyytien tarjoajia. "Motobike, wanna ride motobike?"

Hanoista jatkoimme jälleen junalla matkaa. Päätimme skipata koko keskisen Vietnamin taifuunivöhykkeen ja suunnata suoraan etelään Nha Trangiin, jota myös kirkasvetiseksi alueeksi tituleerattiin. Junamata oli jälleen ihan über pitkä, 27 tuntia ja 1400 km. Onneksemme hyttikaverimme jäivät pois jo seuraavana aamuna ja saimme matkustaa päivän kahdestaan. Kiitos Elina Fazerin sinisestä, se syötiin loppuun tällä matkalla samaan aikaan suomihittejä kuunnellen.

Nha Trang oli aikamoinen turistikohde, hotelleja ja ravintoloita täynnä lähinnä. Viereiselle saarelle oli tehty huvipuisto/vesiliukumäki/hotelli -kompleksi, jonne ajauduimme. Saarelle mentiin vaunulla köysirataa pitkin. Hurvelilaitteiden lisäksi saarelle oli rakennettu myös meriakvaario, joka oli positiivinen yllätys, toisin kuin toinen akvaario, josta alempana lisää.

Toisena päivänä lähdimme veneretkelle lähisaaristoon. Retki kiinnosti sen takia, koska siinä pääsi snorklaamaan. Veneretki ei ollut mitenkään hieno. Kävimme meriakvaariossa, joka teki lähinnä surulliseksi: suuria kaloja möllöttämässä pienissä akvaarioissa. Vietnamilainen matkaemäntämme kysyi takaisin veneeseen palattuamme mielipidettämme ja kerroimme liian pienistä akvaarioista. Hän totesi kuitenkin, että ainakin niistä saa hienoja valokuvia. Snorklausosuudesta joutui maksamaan, koska snorklaus tapahtui jonkin luonnonpuiston alueella. Esitteessä luvattiin värikkäitä kaloja ja koralleja, mutta totuus oli hieman toisenlainen. Korallia ei juurikaan ollut tai se oli aivan kuollut. Vesi oli likaista ja sameaa (kuten koko Nha Trangin alueella) ja kun luulin nähneeni meduusan, paljastui, että se olikin muovipussi. Pohjassa näkyi kuolleita kaloja. Veneretkeen piti kuulua neljällä saarella käynti, mutta oikeasti kävimme vain kahdella. Kahta muuta saarta saimme "ihailla" veneestä käsin. Joka välissä joutui maksamaan joitakin extramaksuja, jotta sai snorklata tai rantautua saarelle. Ja tämän retkenjärjestäjän pulju me bongatiin Lonely Planetista!

Suuri osa niistä alueista, missä täällä Vietnamissa on reissattu on ollut melko roiskaista. Roskia heitetään kaduille, mistä ne sitten päätyvät jonnekin. Merivesi on lilluva kaatopaikka ja junaradan ja teiden varret rehottavat roskia. Osa roskista poltetaan kadun varrella tai pihoilla. Jotain hyötyä turismista voisi olla, koska länkkärituristit eivät halua uida roskien seassa.

Lähdettiin kohti Saigonia junalla, joka saapui Nha Trangin asemalle melkein kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Oltiin ostettu soft-seat paikat, mikä tarkoitti lähes kahdeksaa tuntia kapeassa tuolissa.

Saigon, joka myös Hồ Chí Minh citynä tunnetaan on Vietnamin suurin kaupunki. Kun kommunistinen Pohjois-Vietnam miehitti Etelä-Vietnamin, muutettiin Saigonin nimi Hồ Chí Minh Cityksi, kommunistijohtja Hồ Chí Minhin mukaan. Saigon sijaitsee Saigonjoen suistolla ja noin 50 km päässä Etelä-Kiinan merestä. Saigonissa on trooppinen ilmasto ja ilmankosteus noin 75 %. Nyt kun on sadekausi, on ilmankosteus luonnollisesti suurempi.