Saasteita karkuun

Borneolta saapumisen jälkeen koitti paluu arkeen. Opiskelut jatkuivat samaan malliin kuin viime vuonnakin. Välitenteistäkin tuli molemmille ihan mukavat arvosanat, vaikka emme tenteissä luntanneetkaan paikallisten malliin. Tero hikaroi itselleen kaksi aata ja Hannakin yhden. Pari viikonloppua viihdyimme Bangkokissa. Harrastimme "kotiseutu"matkailua ja kävimme tutustumassa Bangkokin suurimpiin viikonloppumarkkinoihin, joista saa ostaa lähes kaikkea maan ja taivaan välillä. Onnistuimme välttämään alueen, jossa myydään eläimiä. On aika karua katsottavaa kuinka pieniin häkkeihin on survottu, koiria, kanoja tai kilpikonnia. Mukaan ei tarttunut kuin parit "thaisilkki" tyynyliinat sekä lasinaluset. Markkinoiden jälkeen lähdimme keskustan kauppoihin, joista Terolle tarttui mukaan Armania, Hilfigeriä ja LuckyBrandiä. Snobi.

Ayuthaya on pikkuinen kaupunki Bangkokista 70 kilometriä pohjoiseen.

Se on muinainen pääkaupunki ja siellä on jäljellä jonkun verran vanhoja temppeleitä. Ei ihan niin hienoja ja hyvin säilyneitä kuin Angorissa, mutta kuitenkin näkemisen arvoisia. Temppeleistä innostuneina lähdimme päiväretkelle Ayuthayaan. Saavuimme aamusella Hualamphongin juna-asemalle ja

ostimme liput ensimmäiseen Ayuthayaan menevään junaan. Junassa vierustoveriksemme tuli thaimaalainen mies, joka oli menossa pohjoiseen mietiskelemään. Hän kertoi, että aikoi rukoilla iltayhdeksästä yöllä yhteen ja pitää vain 45 min tauon. Ukolla oli kolme kaulakorua, joista yksi oli amuletti, yhdessä oli hänen isänsä hammas ja kolmannessa pala hänen isänsä luuta. Hän puhui hyvää englantia ja kertoi olleensa Amerikassa opiskelemassa ja Thaimaassa hän oli opettanut englantia ja businesta yliopistossa. 70 kilometrin matka kesti lähes kolme tuntia. Juna pysähteli

jatkuvasti ja saimme tietää, että tämä juna ei maksa thaimaalaisille mitään ja farangeillekin vain 15 bahtia. Takaisin tullessa nappasimme nopeamman junan.

Bayoke Tower on Bangokin ja koko Thaimaan korkein rakennus. Ylimmissä kerroksissa on

erilaisia buffetravintoloita. Olimme porukalla varanneet pöydän eräästä paikasta 78 kerroksesta. Samalla lipulla sai mennä aivan ylimpään kerrokseen pyörivälle näköalatasanteelle. Mahtavat maisemat ja järisyttävät saastepilvet näkyivät hyvin näin korkealta. Koko Bangkok oli punertavan kellertvän autereen peitossa. Ja kyllä sen katutasossakin huomaa, pakokaasu haisee lähes joka paikassa ja pientä pölyä on joka paikassa. Ruuhkat ovat aivan valtavat, pienen matkan kulkemiseen autolla voi helposti vierähtää tunti. SkyTrain on Bangkokin pelastus. Tosin

korruption(?) takia SkyTrain on tosin jäänyt hieman tyngäksi. Jo joulukuussa olisi pitänyt aueta

keskustan ja lentokentän yhdistävä pätkä, mutta ei se auennut.

Laos

Vang Vieng on pikkuinen kylä vuoristossa Laosin pohjoisosassa. Tero ainakin muistaa Madventursien jakson, jossa sällit kävivät Vang Vienissä. Riku ja Tunna köllivät jokea pitkin traktorin

sisäkumirenkaissa olutta siemaillen. "Näin schillii ei oo ollu missään" (http://www.youtube.com/watch?v=zVC53nSxDKk). Paikka on varmasti Madventuresien ajasta muuttunut ja tämä kyseinen ajanviete mainitaan nykyään Lonely Planetissakin. Kylä kasvaa koko ajan ja joka paikkaan nousee uusia hotelleja ja guesthouseja. Pian alueelle varmaan laskeutuu charterkoneellinen ruotsalaisia. Vang Vieniin pääseminen on melkoinen operaatio.

Ensin täytyy ottaa yöjuna

Bangkokista Nong Khaihin,joka sijaitsee lähellä Laosin rajaa.

Rajan ylityksen jälkeen jollakin

kyydillä ensin Vientianeen, josta taas jollakin kyydillä Vang Viengiin. Paikallisbussilla alle 200 kilometrin matkaa mene yli neljä tuntia. Saimme neuvoteltua diilin minivaniin, jonka lähtö oli yhtä säätöä. Viimein jo hämärän koittaessa pääsimme perille. Seuraava päivä chilluskeltiin lilluskeltiin joella kumirenkailla hieman olutta maistellen. Toisena päivänä vuokrasimme skootterin ja lähdimme ajelemaan landelle keskelle upeita vuoristomaisemia.

Laosista päästiin ehjänä takaisin ja huomenna lähdetäänkin sitten etelään lomalle.