on jonkin verran Sandakania suurempi kaupunki Borneon pohjoisrannikolla. Kota Kinabalussa vietimme kaksi lähes kokonaista päivää ja kaksi yötä ennen vuoden viimeisen aamun aikaista venematkaa kohti Pulau Labuania ja lopulta Bruneita. Tarkemmin sanottuna emme viettäneet Kota Kinabalussa juurikaan aikaa, vaan kaupungin ulkopuolella sijaitsevilla saarilla, jotka muodostavat Tunku Abdul Rahman -luonnonpuiston. Saaret ovat pieniä paratiisisaaria pyöreästi vartin venematkan päässä satamasta, ja matka niille maksoi opiskelijoilta 16 ringgitiä (= n. 3,2 euroa). Lisäksi pitää maksaa 10 ringgitin (= n. 2 euroa) luonnonsuojelumaksu.
Ensimmäisenä päivänä menimme Manukan -saarelle ja keskityimme snorklailuun sekä rannalla makaamiseen. Saari oli sopivan rauhallinen ja vedet rannassa olivat mukavan kirkkaat, joten snorkkelin ja maskin avulla oli helppo katsella upeita kaloja ja pieniä koralleja. Snorklailu ei kuitenkaan riittänyt, ja päätimme lähteä seuraavana päivänä sukeltamaan, sekin kun nyt on mahdollista pari viikkoa aiemmin Koh Taolla suoritetun sukelluskurssin ansiosta. Tiesimme etukäteen, että Borneon parhaat sukelluskohteet olisivat muualla, mutta täälläkin piti olla ihan hyvät olosuhteet varsinkin aloittelijalle. Illalla kävimme varaamassa paikat seuraan päivän sukellusretkelle Borneo Divers -sukellusfirmalta.Sukellukselle
lähdetiin Mamutik -saarelta, joka on pieni saari edellispäiväisen Manukanin vieressä. Puitteet vaikuttivat aluksin varsin hyviltä, mutta vähän ennen sukellusta selvisi, että näkyvyys vedessä olisi vain kuusi metriä, kun kurssimme aikaan Koh Taolla näkyvyys oli noin 15 metriä. Eron todella huomasi, koska nyt vedessä ei nähnyt juuri mitään, varsinkin kun aloittelijoina jouduimme lähinnä keskittymään oppaan ja muun ryhmän perässä pysymiseen. Vaikka sukelluksen piti kuulemma soveltua aloittelijoille, niin minulle tämä ei ainakaan sopinut, ja koko sukelluksen ajan halusin vain pois vedestä. Kerran onnistuimme jopa hetkeksi eksymään muusta ryhmästä olemattoman näkyvyyden ja muiden kovan vauhdin takia. Juuri kun olimme lähdössä takaisin pintaan, oppaamme kuitenkin löysi meidät eikä sukellusta tarvinnut keskeyttää. Kokemus oli niin epämiellyttävä, että jätimme toisen sukellusretken hintaan kuuluneen sukelluksen väliin, ja kävimme vain snorklailemassa sekä kävelemässä saaren keskellä olevalla lyhyellä luontopolulla.Illalla kävimme suorittamassa pakolliset shoppailut ja menimme ajoissa nukkumaan, koska aamulla seitsemältä piti olla satamassa ostamassa lippuja kohti Bruneita. Suoraa venettä Bruneihin ei Kota Kinabalusta mene, vaan veneen vaihto ja parin tunnin tauko oli Labuan -saarella lähellä Bruneita. Bruneihin saavuimme Muaran satamakaupunkiin, josta oli vielä reilun puolen tunnin bussimatka pääkaupunki Bandar Seri Begawaniin.
Taas on kulunut pari päivää tekstin kirjoittamisen ja nykyhetken eli julkaisemisen välissä. Nyt olemme takaisin Malesian puolella Mirin lentokentällä odottamassa Kuala Lumpurin koneeseen pääsyä. Hanna kirjoittaa Bruneista ja muista jutuista sitten lisää seuraavassa tekstissä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti