Bruneissa ja Kuala Lumpurissa

Brunein sulttaanikunta on överirikas muslimivaltio Borneon pohjoisosassa. Tulot ovat pääosin peräisin öljystä ja maakaasusta. Pääjehuna on sulttaani, joka on yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Me saavuimme lautalla Malesian puolelta Bruneihin ja vietimme vuoden vaihteen pääkaupunki Bandar Seri Begawanissa. Uudenvuodenaatto sujui hyvin rauhallisissa merkeissä,sillä alkoholin myynti Bruneissa on ehdottoman kiellettyä. Palloilimme pääkaupungin tyhjillä kaduilla. Paikallisia ei juurikaan näkynyt, kaupat, matkatoimistot, suurin osa ravintoloista ja museot olivat sulkeneet ovensa. Ehdimme juuri ja juuri saapumisemme jälkeen vierailla puolen tunnin ajan eräänlaisessa museossa, joka esitteli sulttaanille annettuja lahjoja. Museo, kuten kaikki muukin tässä kaupungissa sulki ovensa jo ennen viittä. Eikä tämä johtunut uudenvuoden aatosta, vaan nämä olivat normaalit aukioloajat Kävimme myös katsastamassa suuren moskeijan, jonka on suunnitellut italialainen arkkitehti. Moskeija on pääosin tehty italialaisesta marmorista ja Pääkupoli on päällystetty kullalla.

Surkean aamiaisen (munaa ja makkaraa) jälkeen lähdimme aamuvarhaisella tallustamaan kohti bussiasemaa. Tiesimme, että meidän täytyisi vaihtaa bussia muutamaan kertaan päästäksemme Malesian puolelle Miriin alle kahden sadan kilometrin päähän. Vaan emmepä tienneet silloin, että tähän matkaan menee YHDEKSÄN tuntia. Ystävämme Lonely Planetin mukaan tähän matkaan menee neljä tuntia. Onneksi lähdimme aamulla ajoissa, koska lento Miristä kohti Kuala Lumpuria lähti puoli yhdeksältä. Ensin otimme bussin niin lähelle rajaa kuin pääsimme. Tämä noin sadan kilometrin matka kesti yli kaksi ja puoli tuntia. Seuraavan bussin saimme napattua lähes heti ja pääsimme taas muutaman kilometrin eteenpäin. Kuvittelimme jo, että tähän matkaan oikeasti menee vain neljä tuntia. Kuinka väärässä olimmekaan. Miriin neljästi päivästä lähtevistä bussivuorosta oli karsittu kaksi, mikä tarkoitti pitkää istumista Kuala Belaitin bussiasemalla. Kuala Belait oli varsinainen tuppukylä. Bussiaseman kahvila oli kiinni. Lähistöllä oli joskus ollut KFC, vaan eipä ollut enää. Kaikki yleiset vessat olivat kiinni. Paikallisravintolaan ei tullut vettä. Bussiasemalla ei ollut minkäänlaisia aikatauluja ja yritimme paikallisiltä kysellä, että mitenkä niitä busseja sinne Miriin oikein menee. Yli kolme tuntia hajoilimme bussiaseman penkillä läheisen moskeijan pauhatessa rukouksiaan kuuluville. Viimein saapui lipunmyyjä ja bussi ja pääsimme jatkamaan matkaamme rajalle. Rajan jälkeen kaikki sujui hyvin ja nopeasti. Neljän bussin vaihdon ja yhden taksimatkan jälkeen saavuimme viimein Mirin lentokentälle, nälkäisinä ja janoisina. Riisi"herkun" jälkeen levähdimme Starbucksissa hyvän kahvin ja Internetin seurassa.

Lentomatka Kuala Lumpuriin kesti parisen tuntia ja saavuimme perille low cost terminaliin hieman ennen puolta yötä. Lentokentältä matkaa Kuala Lumpuriin on noin 70 kilometriä ja

halpisterminaalista parhaiten tähän kellon aikaan pääsi pois vain taksilla. Taksimatka oli pelottava. Peilin kautta näimme kuinka väsynyt kuskimme välillä nuokutti päätään ja piti silmiä kiinni. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille. KL:ssa teimme ensimmäisenä päivänä Little India -kävelyn. Alue ei tosin vaikuttanut kovinkaan intialaistyyliseltä. Paremminkin aluetta olisi kuvannut Little Arabia, sen verran huivi- ja huntukauppoja alueella oli. Reitin varrella oli toki myös hienoja brittihallinnonaikaisia rakennuksia ja krikettikenttä. Samana päivänä kävimme katsastamassa myös Petronas-tornit ja niiden juurella olevan kauppakeskuksen. Terolle tarttui mukaan Armani Exchangea ja Lacostea. Kuala Lumpur oli aivan toisenlainen kuin olin kuvitellut. Se oli paljon pienempi, vain vähän yli miljoona asukasta. Keskustassa oli puistoja ja muutenkin todella vehreää.