Juhlahumua

Saavuimme eilen viikonloppulomalta Hua Hinin rannoilta, mutta sitä edeltävät kolme viikonloppua ja siis lähes neljä viikkoa olemme viettäneet Bangkokissa, joten kaupunki on tullut entistä tutummaksi. Tässä maineeltaan kaoottisessa ja ruuhkaisessa metropolissa voi oikeasti löytää paikasta toiseen jopa julkisilla kulkuvälineillä, eikä tämä kaaos ole mielestäni ollenkaan maineensa veroinen. Ruuhkaista täällä toki on, ja taksilla liikkuminen pahimpaan ruuhka-aikaan voi olla tuskaisen hidasta, joten bussi-, metro- ja skytrainreittien opettelu on ollut erittäin hyödyllistä.

Kuten olemme jossain aikaisemmassa tekstissä muistaakseni jo kirjoittaneet, Thaimaassa kuningas on käsittämättömän suosittu, suorastaan palvottu hahmo. Kuningas täytti 82-vuotta joulukuun 5.päivä, ja vasta koettuaan nämä juhlat, tai toistaiseksi vain osan niistä, voi ymmärtää suosion mittakaavan. Bangkokin katukuvan on vallannut pinkki väri, kun suuri osa ihmisistä haluaa verhoutua pinkkiin, joka kuulemma tuo onnea (vai olikohan se terveyttä) jäniksen(?) vuonna syntyneille. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että kuningas on syntynyt jäniksen vuonna. Aikaisemmin suosituin väri on kuulemma ollut kuninkaan lempiväri keltainen, mutta hänen terveydentilansa heikkenemisen jälkeen muotiin on tullut pinkki. Juhlia varten suljettiin yksi keskustan suurimmista ja liikenteen kannalta varmasti tärkeimmistä kaduista, ja aluksi ymmärsimme, että katu olisi suljettuna vain juhlapäivän aattoillasta juhlapäivään. Ilotulitukset alkoivat muutama päivä ennen synttäreitä, ja syntymäpäivän iltana ne kestivät ilmeisesti pari tuntia. Kahden päivän juhlat eivät lopulta kuitenkaan riittäneet, ja Thaimaan hallitus päätti, että juhlitaan samantien viikko lisää, joten tämän hetkisen käsityksemme mukaan nämä synttärit päättyvät joulukuun 13. päivä, kahdeksan päivää itse juhlapäivän jälkeen. Ilotulituksia olemme siis nähneet edelleen joka ilta, ja juhlakatu on luonnollisesti suljettu ja musiikki- sekä tanssiesitykset jatkuvat ja jatkuvat. Jotta juhlakansaa riittäisi kaduille, hallitus lupaa Bangkokia ympäröivistä provinsseista juhlimaan saapuville ilmaiset bussikyydit.

Juhlien lisäksi jatkuvat myös meidän opinnot. Hanna ehtikin jotain jo kertoa kursseista edellisessä kirjoituksessaan, mutta kerropa nyt samat asiat uudestaan, ja toivottavasti jotain uuttakin omasta näkökulmastani. Oma kouluviikkoni alkaa tiistaina kansainvälisen markkinoinnin luennoilla, ja jatkuun heti perään kansainvälisen liiketoiminnan seminaarikurssilla. Keskiviikko on viikon pisin päivä, kun aamulla on mainontaa, keskipäivällä international trade operations(mitenköhän ton nyt kääntäis suomeksi..) -kurssi ja iltapäivällä vielä tunti thai-kieltä. Luentoviiikkoni päättyy torstai-iltapäivän liiketoiminnan tutkimuskurssiin.

Kurssien taso suomalaisten yliopistojen (omat kokemukseni rajoittuvat toki vain kolmeen pääkaupunkiseudun yliopistoon) tasoon verrattuna on mielestäni kohteliaasti sanottuna surkea. Luennot ovat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta olleet joko melko itsestään selvien asioiden pyörittelyä, tai turhaa vänkäämistä aiheeseen täysin epärelevanttien kysymysten ympärillä. Lisäksi kurssien aiheet tuntuvat olevan hyvin paljon päällekkäisiä, ja samaa asiaa saatetaan käsitellä peräkkäisillä luennoilla uudestaan ja uudestaan. Etukäteen saamamme kuvaukset kurssien sisällöstä, ja ohjelman koordinaattorin kertomat asiat kursseista eivät myöskään ole juurikaan pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi International trade operations -kurssin piti koordinaattorin mukaan käsitellä "matemaattisesti haastavalla tavalla kansainvälisiä toimitusketjuja", mutta toistaiseksi matematiikan osuus kurssista on ollut yksi kerto- ja jakolaskuesimerkki siitä, kuinka valuuttakurssiheilahtelu vaikuttaa kansainvälisen kaupan kuluihin ja tuottoihin.. Ja tämänkin kurssin piti olla yksi viimeisiä, ja siten haastavimpia kursseja paikallisille opiskelijoille ennen valmistumista. Onhan se hyvä opiskella neljä vuotta liiketoimintaa "yliopistossa", jotta ymmärtää, että kun dollari vahvistuu bahtiin verrattuna, niin sillä tosiaan voi ostaa enemmän, jos ostaa Thaimaassa.

Nyt yritän kertoa positiivisia asioita opinnoista, koska niitäkin on. Ihan oikeasti. Parilla kurssilla meidät on laitettu tekemään hommiakin, ja vaikka tämä luonnollisesti aiheuttaa pahaa mieltä monille opiskelijoille, niin minä (ja Hanna myös!) olen ainakin tyytyväinen. Kansainvälisen markkinoinnin kurssilla kirjoitimme noin kymmenen sivuisen esseen, joka annetun aiheen typeryydestä huolimatta oli lopulta ihan hauska urakka. Kymmenen sivua ei laajuudessaan olisi muuten paha, mutta luennoitsija ainakin väittää vaativansa esseeltä jonkinlaista akateemista tasoa, joten lähdeviittausten pitää olla kunnossa, ja lähteinä pitäisi pääosin käyttää akateemisesti käypiä lähteitä oppikirjojen sijaan. Tämänkin kurssin pitäisi olla paikallisessa ohjelmassa tutkintoa suorittaville yksi viimeisistä kursseissa, ja silti kurssilta löytyy opiskelijoita, jotka eivät tunnu tietävän, mikä on akateeminen artikkeli, ja miksi se on luotettavampi tiedonlähde kuin kirja. Toivon todella, että vaatimukset akateemisesta tasosta lopulta myös pitäisivät, koska hyvien artikkelien metsästykseen meni aikaa yksi kokonainen viikonloppu (ja meidän viikonloputhan kestävät neljä päivää!) ja muutama pitkä ilta.

Toinen kurssi, jossa myös on ollut ja tulee ilmeisesti olemaan oikeasti työtä, on liiketoiminnan tutkimuskurssi, jossa teemme viiden hengen ryhmissä markkinatutkimuksen bussiyhtiöiden asiakastyytyväisyydestä. Tutkimuksen viitekehyksen ymmärtämiseksi on jo tullut vietettyä paljon aikaa ison artikkelipinon äärellä, ja kunhan itse tutkimusvaihe käynnistyy, niin työtä tulee varmasti riittämään myös datan keräämisessä ja analysoimisessa. Hauskinta tällä kurssilla on kuitenkin ollut monikulttuurisessa ryhmässä työskentely. Kahden suomalaisen, kahden kiinalaisen ja yhden thaimaalaisen opiskelijan ryhmän saaminen toimimaan ei välttämättä ole aina ihan helppoa, ja juuri tällaiset kokemukset ovatkin varmasti opettavaisinta, mitä vaihto-opinnoissa voi kokea. Mikä parasta, minulla on jo hyvä esimerkkikin kulttuurierojen aiheuttamista epäselvyyksistä: Ryhmädynamiikkaa parantaaksemme kutsuimme toisen suomailaisen ryhmäläiseni kanssa ryhmämme illalliselle. Thaimaalainen ei lähtenyt, mukaan, ja kiinalaiset veivät sitten meidät suomalaiset eksoottisesti pitseriaan. Kun pitsat tulivat pöytään, kiinalaiset eivät oikein uskaltaneet koskea pitsaansa, ja lopulta rohkenivat kysyä, että olemmeko kristittyjä. Kun vastasimme myönteisesti, he olivat varmoja, että haluaisimme rukoilla ennen ruokailua, joten he eivät koskeneet pitsaansa jotta ehtisimme rauhassa suorittaa uskonnolliset riittimme ennen ateriaa..