Ko Tao on pieni saari Siamin lahdella, noin 60 kilometrin päässä rannikosta ja noin 500 kilometriä Bangkokista etelään. Ko Taolla myönnetään toiseksi eniten PADI-sukellussertifikaatteja koko maailmassa. Mekin suuntasimme Ko Taolle sukellustarkoituksissa. Emme kuitenkaan suorittaneet PADIa, vaan vastaavan SSI Open Water Diver -kurssin. Koko viikonloppu menikin sukelluskurssin parissa ja hieman jäi harmittamaan, että aikaa ei sitten jäänyt saaren tutkimiseen. Olisi ollut mielenkiintoista seikkailla ympäri saarta ja tehdä vaikka joku viidakkovaellus...
Bussimatkat Bangkokista satamaan kesti seitsemisen tuntia ja päälle vielä venematka Taolle pari tuntia. Sukelluskurssin suoritimme suomalaisessa Koh Tao Diversissa. Itse olin aikaisemmin kerran kokeillut sukellusta. Tämä tapahtui Maltalla ja merivesi oli jotain 15 ateista. Tällä kertaa vesi oli 29 asteista ja kirkkaampaa. Samoin merieläinten määrä oli runsaampaa. Kurssilla kaikki meni hyvin. Onnistuimme kaikissa tehtävissä eikä kenellekään tullut paniikkia vaikka esimerkiksi maski piti poistaa kokonaan yhdeksässä metrissä veden alla, laittaa takaisin päähän ja tyhjentää vedestä. Vedenalainen maailma oli erittäin mielenkiintoinen ja kalojen touhuja olisi voinut jäädä katselemaan pidemmäksikin aikaa.
Isä ja äiti tulivat tänne ensimmäinen joulukuuta ja lähtivät takaisin Suomeen 14. joulukuuta. Lennot ja hotellit oli varattu jo kesällä. Oli todella mukava nähtä pitkästä aikaa ja kuulla kuulumisia (ihan kuin niitä ei olisi jo Skypen kautta kuultu). Tuliaissalmiakit tuli syötyä jo lähes heti. Isän ja äidin vierailu tarjosi oivan tilaisuuden ja syyn vierailla nähtävyyksillä. Kultaa ja kimallusta saatiin kokea, kun vierailtiin Suuressa palatsissa. Palatsialueella sijaitsevat Thaimaan arvostetuimmat uskonnolliset ja hallinnolliset rakennukset, joista tärkein on Smaragdibuddhan temppeli. Smaragdibuddha on seikkaillut tiensä tänne Bangkokiin aina Intiasta asti, jossa se on valmistettu vuonna 43 eaa. Traditioon kuuluu, että Thaimaan hallitseva kuningas käy vaihtamassa Smaragdibudhalle kaavun. Sadekaudelle, kuumalle kaudelle ja viileälle kaudelle on olemassa omat kultaiset kaapunsa.
Kävimme myös Wat Possa, jossa makoilee suuri kullattu tai ainakin kullan värinen Buddha. Tämä Buddha, Wat Arun ja Suuri palatsi ovat jonkinnäköiset "must" -nähtävyydet Bangkokissa. Seuraavat päivät olivat aika pyöritystä, kun kävimme ajelulla jokibussilla ja samalla reissulla auringon nousun temppelissä eli Wat Arunissa. Wat Arun sijaitsee meidän puolellamme jokea Thonburissa ja itseasiassa meiltä täältä Sivalai Plaicesta ei ole Wat Arunille kovinkaan pitkä kävelymatka. Wat Arunin prangista eli tornista aukeaa upeat maisemat Khao Praya joelle, kun kiipeää tarpeeksi korkealle näköalatasanteelle. Tornien pinta on verhoiltu merisimpukan kuorilla ja rikkinäisillä posliininpalasilla, jotka olivat tulleet Bangkokiin kiinalaisten laivojen painolastina. Wat Arun on rakennettu noin 1700-luvun alussa ja Smaragdibuddhaakin on välillä säilytetty siellä. Wat Arunissa oli mukava vierailla, siellä ei ollut suurta määrää turisteja ja paikallisella opiskelijakortilla pääsi ilmaiseksi sisään. Saman päivän iltana veimme vanharit erään korkean hotellin tyylikkääseen kattoterassidrinkkibaariin, josta jälleen kerran avautui upeat maisemat ympäri valossa kylpevää Bangkokia. Drinkiltä suuntasimme vielä Night Bazaariin ja Beer Gardeniin.
Toiseksi viikoksi isä ja äiti suuntasivat rantakohde Hua Hiniin, jonne minä ja Tero lähdimme kouluviikon jälkeen. Matka valtion bussilla sinne kesti noin kolme tuntia. Hua Hinissä lähinnä löhöilimme altaalla tai rannalla, kunnon lepoloma vain, koska ei siellä oikein mitään merkittävää tekemistä ollut. Hyviä kalaravintoloita satamassa ja paikalliset puhuivat lähes sujuvaa suomea.
Kaikille hyvää joulua! Me tästä lähdetään joululomalle Borneolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti