Yliopistolla ja vähän muuallakin Bangkokissa

Siam University on Thaimaan viidenneksi suurin yksityinen yliopisto, ja on perustettu vuonna 1965. Siam universityssa opiskelee noin 15 000 opiskelijaa, joista 300 on ulkomaisia opiskelijoita.

Me osallistumme International Business programiin, joka koko BBA tutkintoa suorittaville kestää neljä vuotta. Me osallistumme vain talvilukukaudelle, joka kestää neljä kuukautta. Tähän ohjelmaan osallistuu meidän lisäksemme reilut kolmekmmentä muuta suomalaista, joista osa on tullut Asia Exhangen kautta ja osa suoraan Metropolia AMK:n vaihtotarjonnan kautta. Myös joitakin free-movereita on. Saamme valita viisi kurssia koko neljän vuoden kattavalta kurssitarjottimelta, joten emme kaikki suomalaiset nökötä samoilla kurssilla. Itselleni valitsin kurssit lähinnä sen mukaan, että saisin hyväksiluettua ne kauppakorkeakoulun sivuainekokonaisuuteeni. Valitsin siis kurssit "International marketing", "Business Policy", "International Trade Operations" sekä pari randomkurssia "Society and Government" ja "Advertising".

Lukukausi alkoi noin kuukausi sitten ja olemme jo jonkin tovin ehtineet luennoilla istua ja havainnoida, luentoaiheiden lisäksi myös kulttuurieroja. Osa luennoitsijoista on brittejä, osa amerikkalaisia ja osa on sitten paikallisia. Kursseilla on opiskelijoita, Suomen lisäksi, ainakin Britanniasta, Australiasta, Burmasta, Intiasta, Bangladeshista, Turusta, Kiinasta ja Thaimaasta. Erityisesti thaimaalaisia ja kiinalaisia ei näytä opiskelu hirveästi kiinnostavan. He höpöttövät takarivissä, pelaavat kännyköillä, eivätkä aina hiljene, jos luennoitsija sattuu sitä pyytämään. Thait ja kiinalaiset tulevat luennoille aina myöhässä, puoli tuntia ei ole aika eikä mikään ja hihittelävät ja hössöttävät tullessaan. Eivät kaikki thait ja kiinalaiset tätä toki tee, mutta aika moni.

Suurinta osaa luennoista ei voi juurikaan kehua. Luennoitsija lukee suoraan asiat poverpointilta ja samat asiat lukevat kurssikirjoissa ihan samoin sanoin. On toki välillä ihan hyviäkin luentoja ja joillakin kursseilla joutuu, eikun siis pääsee oikeasti tekemäänkin jotain. International marketing -kurssilla kirjoitetaan kirjallisuustutkielma, jonka tekemiseen on minulla mennyt jo yli 30 tuntia tehokasta työaikaa, eikä se vieläkään ole valmis. Erään opettajan mukaan thait ja kiinalaiset ovat monesti ottaneet suoraan netistä esimerkiksi tutkimuksia ja esseitä. Sitä en tiedä, että ovatko päässeet jopa kurssin läpi. En tiedä millä tavalla yliopistot täällä valitsevat opiskelijansa, mutta jotain täytyy olla pahasti pielessä, jos opiskelijat eivät esimerkiksi osaa löytää artikkeleista niiden julkaisuvuotta, vaan ottavat ensimmäisen tekstissä näkemänsä vuoden artikkelin julkaisuvuodeksi. Tai jos tarvitsee pitää esitelmä luokan edessä, niin se menee pelkäksi hihittelyksi.

Bangkokissa on tullut liikuttua jo jonkin verran. Taksien käytöstä on hiljalleen siirrytty busseihin ja tuktukin tapaisiin kulkupeleihin. Tosin yliopistolle tulee aina mentyä taksilla, kun aamuisin tuppaa aina tulemaan kiire. Taksilla joo, kun sen jakaa neljä ihmistä, niin jokainen maksaa siitä noin 30 eurosenttiä. Keskustaan kun lähdetään, niin mennään ensin tuktukilla skytrain -asemalle ja siitä skytrainilla seitsemän pysäkin väliä keskustaan. Leffassa on käyty kolme kertaa, lippujen hinnat ovat noin 2-3 euroa ja penkitkin ovat mukavammat kuin vaikka Tennispalatsissa. Aina ennen elokuvan alkua, mainosten jälkeen, tulee parin minuutin mittainen kunkkuvideo, jossa on kuninkaasta videopätkiä eri vuosikymmenien vaiheilta. Kuningashan on täällä puolijumalan asemassa ja se joka kunkkua loukkaa, niin joutaa vankilaan. Teiden varsilla, rakennusten kyljissä ja taksien katoissa on kuvia kuninkaasta ja kuningattaresta ja kaikki täällä siis fanittaa kuningasta. Joulukuun viides päivä on täällä isot karkelot kun kuningas täyttää 82 vuotta. Hän ei enää ole missään ihan parhaassa hapessa, on kuulemma ollut aivoverenkiertohäiriöitä, kylkiluita murtunut ja viimeisin ongelma ilmeisesti keuhkoissa, näin tiesi eräs taksikuski kertoa.

Matkan varrella monet tapaamistamme travellereista varoittelivat meitä Bangkokista, että se olisi vielä ruuhkaisempi ja saasteisempi kuin Peking ja vielä sekasotkuisempi kuin Hanoi. Bangkok on kuitenkin yksi mahtavimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Vaikka täälläkin on ruuhkaa, saasteita ja sekasotkua, se on silti jollakin tavalla erilaista ja viehättävää. Bangkok on kaiken lisäksi edullinen, jopa jonkin verran edullisempi kuin jos vertaa matkamme muihin kohteisiin. Täällä on mukavasti sekaisin uusia pilvenpiirtäjiä ja vähän epämääräisempiä hökkeleitä. Täällä tottuu siihen, että ihmisiä vilisee joka paikassa. On varmasti rankkaa palata takaisin Turkuun, jossa matkalla Siwaan ei välttämättä tule yhtään ihmistä vastaan.

Yliopisto tarjoaa meille thain kielen opetusta, missä opetellaan tärkeitä sanoja ja sanontoja. Olemme esimerkiksi opetelleet numerot, ruokia, kuinka esittelet itsesi ja miten neuvotaan taksinkuljettajaa. Vaihdon lopussa puhummekin jo sitten sujuvaa thaita. Sawadee ka!

P.S. Tsiikatkaa Bangkokin (ja Ko Sametin) kuvia albumista