Matkalla Tsingis Khanin valtakuntaan

Olemme nyt toista päivää aurinkoisessa Ulan Batorissa. Irkutskissa vietetyn yön puolikkaan ja parin tunnin unien jälkeen lähdimme 4:30 taksilla juna-asemalle, ja ulkona oli todella kylmä. Kun pääsimme sisään lähes yhtä kylmään junaan, odtti hytissä pieni yllätys: sängyistä kolme oli aivan täynnä pieniä ja vähän isompia pahvilaatikoita, ja yhdessä nukkui pieni mies. Vaunuemäntämme osani vähemmän englantia kuin me venäjää, joten pitkähkön elekielellä käydyn keskustelun jälkeen hän järjesti meille paikat naapurihyttiin mongolialaisen miehen kanssa.

26 tunnin junamatkalla unet jäivät edelleen lyhyiksi, koska junassa oli jäätävän kylmä, ja rajabyrokratia vei puolet yöstä. Jos joskus valitan vartin jonottamisesta passintarkastukseen Tallinnassa tai turvatarkastukseen Helsinki-Vantaalla, niin muistuttakaa minua tästä! Saavuimme rajan Venäjän puoleiselle asemalle puoli kuuden aikaan illalla, ja pääsimme lähtemään Mongolian puolelta eteenpäin yhden jälkeen yöllä. Seitsemän ja puoli tuntia odotusta, paperien täyttämistä ja hyttitarkastuksia! Odotuksesta tehtiin astetta mukavampi lukitsemalla junan vessat siten, että vessaan pääsi ainoastaan kolmen ensimmäisen tunnin aikana asemarakennuksen maksulliseen vessaan, ja lisäksi lukot avattiin vartiksi raja-asemien välissä. Maisemat junan ikkunoista olivat uskomattoman upeat, ja niitä oli mahdotonta vangita kameralla.

Oma kappale täytynee käyttää hyttikaverimme Zorigbaatarin(?), tuttavallisemmin Zorig tai Zorro, esittelyyn. Tsekkoslovakiassa kaivosinsinööriksi opiskellut ja selkeästi tavallista mongoolia varakkaampi Zorig puhui jonkin verran englantia, mistä olikin lopulta paljon hyötyä. Kielitaitonsa ansiosta hän hoiti oikeastaan koko vaunun asiat vaunuemäntien, kaupustelijoiden ja rajaviranomaisten kanssa, opetti puolelle vaunusta mongolian kieltä, ja siinä sivussa mm. viikkasi meidän lakanat sekä petasi sängyt. Zorig oli myös oluen ystävä. Heti kun saavuimme Irkutskista hyttiimme, hän tarjosi meille mukilliset kahden ja puolen litran pullostaan, ja kohteliaasti otimme tutustumismaljat vastaan, vaikka väsyttikin. Helpotukseksemme olut loppuikin jo toisen pienen mukillisen kohdalla ja pääsimme nukkumaan. Seuraavan aamupäivänä Zorig onnistui hankkimaan uuden pullon olutta Ulan Udesta, ja tarjoaminen alkoi taas. Tiesimme etukäteen raja-asemien pitkistä odotuksista ilman vessoja, joten oluen juonti ei kuulunut suunnitelmiimme, ja Hanna onnistuikin jättämään kierrokset väliin. Minun kieltätymisten ymmärtämiseen hänen kielitaitonsa ei kuitenkaan riittänyt, joten jouduin (nyyh!) juomaan muutaman mukillisen. Kun Zorig osti vielä uuden ison pullon raja-asemalta, ja alkoi taas pyynnöistä huolimatta täyttämään mukiani, niin minun oli pakko rakkoni takia jättää muki täydeksi, ettei sitä voisi enää täyttää. Kun juna saapui Ulan Batoriin, Zorig ja häntä asemalla vastassa ollut kaveri veivät meidät Land Roverillaan ystävällisesti paikallisen juna-yhtiön kansainväliseen lipunmyyntipisteeseen ostamaan junaliput Pekingiin (lähtö torstaina), ja lopulta saimme vielä kyydin heidän suosittelemalleen edulliselle hotellille lähelle juna-asemaa.

Ensivaikutelmamme Ulan Batorista saimme liikennekulttuurista. Jos johonkin risteykseen oli unohtunut liikennevalot päälle, niin ei niitä tarvinnut noudattaa, äänitorvihan ajaa luonnollisesti saman asian. Jossain risteyksissä poliisi puhaltaa pilliin ja heiluttelee käsiään, mutta ainakaan länsimaisin silmini en huomannut, että se olisi juuri ketään kiinnostanut. Muuten kaupunki vaikuttaa mukavalta ja edulliselta, tosin kadut ja rakennukset ovat melko huonossa kunnossa. Turismi on varmasti yleistynyt myös täällä, koska kaupungin hienoimmat rakennukset ovat suuria ja kalliinnäköisiä hotelleja, ja lisää rakennetaan joka puolella. Turismin kasvu voisi käynnistää myös kaupungin muun infrastruktuurin kehittymisen.

Yksi sankari on Mongoliassa ylitse muiden: Tsingis Khan. Voit saapua Ulan Batoriin Tsingis Airportille, asua Tsingis hotellissa, juoda aamupäivällä Tsingis energiajuomaa ja illalla Tsingis olutta tai vodkaa. Kaikissa suuremmissa seteleissä on tietenkin Tsingis Khanin kuva.

ps. Nettiyhteydet ovat olleet hitaita, joten kuvien lataaminen ei vielä oikein onnistu..