Kiinalaisia nähtävyksiä

Aurinkoinen ja lämmin Peking otti meidät vastaan perjantai-iltapäivänä, kun pölähdimme juna-asemalta ulos. Tero oli ottanut hostellimme reittioppaan talteen ja niiden avulla lähdimme suunnistamaan. Metroon mentässä laukut läpivalaistiin samalla tavoin kuin lentoasemilla, vaarallisia esineitä ym. ei saa metroon tuoda. Hostellimme on ihan mukava pikku hostelli, tosin tännekin on löytänyt tiensä öykkäröiviä Wayne Rooneyn näköisiä pallokorvia. Siellä ne istuvat päivät pitkät baarin puolella. Ei vissiin kannata mennä pidemmälle kun hostelliltakin saa halpaa kaljaa. Me valitsimme toisin, ja ollaan joka päivä käyty katsomassa nähtävyyksiä. Taivaallisen rauhan aukiota käytiin ihmettelemässä lauantaina, mutta koska Kiinan kansantasavalta viettää 60-vuotisjuhliaan jo 1.lokakuuta, oli aukio suljettu kävijöiltä juhlien harjoitusten vuoksi. Epäonneksemme myös Kielletty kaupunki oli suljettu. Loppupäivä palloiltiin kaupungilla. Autoteiden viereen on erotettu erikseen, joskus viivalla joskus puilla, pyöräilijöille oma kaistansa. Hyvä idea joo, mutta härskeimmät autolijat oikovat ruuhkia pyöräteiden kautta. Pyörätiellä ajelee myös jos jonkinlaista muuta vempainta, kuten kolmipyöräisiä pärisijöitä ja sähkökäyttöisiä mopoja. Sunnuntaina otettiin iisisti, koska oli vielä hieman flunssaa ja piti valmistautua maanantain koitokseen.

Maanantaiaamuna heräsimme kuudelta ja puoli seitsemältä bussiksi muutettu pakettuauto tuli hakemaan meitä retkelle Kiinan muurille. Ajomatka muurille kesti noin 3 tuntia. Olimme valinneet astetta haastavamman kohteen, nimittäin kymmenen kilometrin vaelluksen muuria pitkin Jinshanlingista Simataihin. Tero tosin oli jo edellisellä Kiinan reissullaan käynyt testaamassa saman reitin. Reitti sisälsi rankkoja ylä- ja alamäkiä, eikä todellakaan sovi huonokuntoisille. Olisi varmaan pitänyt kesällä käydä siellä bodypumpissa ehkä muutama kerta enemmän... Tero puolestaan uhosi, että olisi voinut toisen samanlaisen reitin vetäistä putkeen. Ainakin 30 asteen lämmössä, suorassa auringon paisteessa, kipusimme jyrkkiä ja huonokuntoisia portaita ylös ja alas yli neljän tunnin ajan. Mutta oli se sen arvoista. Maisemat vuoristossa olivat todella sanoin kuvaamattoman uskomattomia. Muuri kiemurteli silmän kantamattomiin pitkin korkeaa vuoristoa. Matka taittui vartiotorneja laskiessa, joita mahtui 30 kappaletta kymmenen kilometrin matkalle. Lopussa sai laskea köysirataa pitkin alas. Se oli mahtavaa! Tero tyytyi kävelemään alas ja ottamaan valokuvia. Päivä oli todella hieno, mutta rankka. Perillä hostellilla oltiin vasta kahdeksan maissa illalla.

Tänään tiistaina pääsimme viimein Kiellettyyn kaupunkiin. Tajuttoman kokoinen palatsialue, jota rakennettiin lähes kaksikymmentä vuotta. Paikka toimi keisareiden asuinpaikkana aina 1400-luvulta 1900-luvun alkuun asti. Kielletty kaupunki on saanut nimensä juurikin siitä, että tavallisella kansalla ei ollut aikoinaan mitään asiaa alueen muurien sisäpuolelle.
Samana päivänä kävimme Temple of Heavenin puistossa, mutta itse temppeli oli jo suljettu. Ilta alkoi jo pimetä ja kävelimme Taivaallisen rauhan aukion kautta hostellille.