Jotain muuta

Kotiin lähtö lähestyy päivä päivältä ja täytyy jo alkaa asennoitua elämään Suomessa. Olen jo kovaa vauhtia lähetellyt kesätyöhakemuksia ja sain hommattua asunnonkin Turusta (jee, vaihteeks solukolmio). Kesätyön saamisen hankaluus aiheuttaa muutenkin stressiä, eikä sitä todallakaan helpota Hesarin tai Ylen uutiset korkeakouluopiskelijoiden huonosta kesätyönsaanti tilanteesta. Täytynee alkaa jo katsella avoimen yliopiston kesäkursseja...

Ruokakaupassa käynti on täällä edullista. Kymmenellä eurolla saa jo säkillisen ruokaa. Sillä rahalla ei lähisiwasta Suomessa saa kuin itsensä vihaiseksi. Ruokakaupoissa ei itse tarvitse punnita esimerkiksi hedelmiä, vaan antaa ne punnitsijapojalle/tytölle, joka punnitsee ja pakkaa ne. Osassa kaupoissa on kassaneidin lisäksi poika, joka nostaa ostokset hihnalle ja toisessa päässä tyttö, joka pakkaa ostokset. Näkisittepä välillä heidän ilmeensä, kun me annamme kangaskassin ja sanomme, että ei tarvitse muovipussiin pakata. Täällä oikeasti lähes jokainen tuote laitetaan omaan muovipussiin. Jos ostaa 7 Elevenistä vesipullon, sekin pakataan muovipussiin ja laitetaan pilli mukaan. Joka paikka vain tursuaa muovipusseja. Ruoan tilaaminen kotiinkin käy täällä vaivattomasti ja nopeasti. Jos ei huvita lähteä ulos syömään tai tehdä itse ruokaa, voi aina tilata ruokaa McDonaldsista, Pizza Hutista, Pizza Companysta, KFC:stä toisin sanoen lähes jokaisella puljulla on oma delivery- palvelu, josta voi tilata 24/7 ja sapuska tulee ovelle kannettuna puolessa tunnissa.

Hintataso on muutenkin todella paljon alhaisempi kuin Suomessa. Bussi- ja junaliput ovat todella edullisia, esim. 200 km matka bussilla Bangkokista Hua Hiniin maksoi n. 3 €. Okei, junat ja bussit ovat aika paljon hitaampia kuin Suomessa. Tosin VR:n huonoina päivinä matkan teko on Suomessa yhtä hidasta kuin täällä. Samalla rahalla, millä täällä asuu 60 neliön kaksiossa, jossa on alhaalla kahvilaa, ravintolaa ja uima-allasta, saa Suomessa Turun seudulla 18 neliön kopin solusta.

Maanantaina oltiin yritysvierailulla tehtaalla, joka valmistaa vesieläimistä pakasteita. Suurin osa on kasvatettu kasvatusaltaissa ja 10% on pyydetty mereltä. Tuotteista noin 70 % on katkarapuja ja loput kaloja ja mustekaloja. Pääsimme käymään itse tehtaassa, jossa esikypsennettiin, jäädytettiin ja pakattiin katkarapuja. Tehdasta ei juurikaan oltu automatisoitu, vaan lähes kaikki vaiheet tehtiin käsin. Työntekijöitä oli valtava määrä ja esimerkiksi dippikastikepurkin paikoilleen laittamiseen oli laitettu kolme ihmistä, kun yksi ihminen olisi sen ihan hyvin kyennyt tekemään. Toisaalta ei täällä välttämättä kannata satsata varoja automaatioon sillä työvoima on niin halpaa. Vierailun päätteeksi Tero nakitettiin pitämään kiitospuhe opiskelijoiden puolesta. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta puhe meni oikein loistavasti ja heittipä Tero vielä loppuun kiitokset thaiksi.